Syksyn tuntuessa vähitellen aamun raikkautena ja kosteana tuoksuna, on hyvä palata ajatuksissa viime syksyyn ja vauvaobservaatioryhmämme Lontoon matkaan. Olimme siis tavanneet post-graduate vauvaobservaatioseminaarissa, kahdessa ryhmässä, vuoden verran ja yhteinen opiskelumme sai arvoisensa päätöksen, kun matkustimme Lontooseen tapaamaan Marianne Parsonsia. Hän on ohjannut ensimmäisiä Psykoterapiasäätiö Monasterin piirissä toteutuneita vauvaobservaatioita. Työnohjaus toteutui tuolloin osin paikan päällä Lontoossa ja osin puhelimitse. Yhteistyöllä on siis pitkä historia. Marianne Parsons on myös useita kertoja vieraillut Psykoterapiasäätiö Monasterissa arvostettuna luennoitsijana ja työnohjaajana.
Raija Pohjamo oli Timo Koivukankaan kanssa ensimmäisiä Oulussa toimineita psykoterapeutteja, jotka kouluttautuivat käyttämään menetelmää Marianne Parsonsin työnohjauksessa. Raija Pohjamo on sen jälkeen opettanut vauvaobservaatiota Monasterin jäsenille, osana psykoterapiakoulutusta. Hänet oli kutsuttu mukaan matkallemme, koska hän toi vauvaseurannan osaksi Psykoterapiasäätiö Monasterin toimintaa. Matkanjohtajamme ja seminaariryhmiemme vetäjä, Maarit Veikkolainen, on tehnyt myös pitkän uran vauvahavainnoinnin opettajana, aihetta läheisesti tutkien ja siitä kirjoittaen.
Vauvaobservaatioseminaariin osallistuminen kuuluu psykoterapiaopintoihin. Lapsi- ja nuorisopsykoanalyytikoksi valmistuminen edellyttää henkilökohtaisesti suoritettua vauvahavainnointia, joka toteutuu yhden vuoden ajan kertaviikkoisesti, tunnin kerrallaan yleensä vauvaperheen kotona. Työnohjausseminaarit ovat kerran kahdessa viikossa.
Vauvaseuranta antaa tulevalle psykoterapeutille kokemuksen siitä, miten kiireettä ja ilman puuttumista saa tehdä havaintoja lapsen kehityksestä ja varhaisesta vuorovaikutuksesta hoitajan ja vauvan välillä. Vielä vuosien päästä koen, että aikoinaan suoritettu henkilökohtainen vauvaseuranta oli opiskelun antoisimpia seminaareja. Perhe, jossa kävin, antoi minulle lahjaksi ainutlaatuisen kokemuksen, jota ei voi saada kirjoista lukien, vain hetkessä läsnäollen. Ja siitä olen usein ollut työssäni kiitollinen.
Matkamme alkoi Oulun syyslomaviikkoa edeltävänä perjantaina. Matkustimme Lontooseen hiukan eri aikoihin ja varsinainen yhteinen ohjelmamme alkoi lauantaina. Marianne Parsonsin kanssa oli sovittu, että tulemme hänen kotiinsa keskustelemaan etukäteen valmistellusta vauvahavainnointimateriaalista työnohjauksen tapaan.
Keskustelukielenä oli englanti ja vaikka alkuun saattoi ilmassa olla pientä jännitystä siitä, miten hyvin ymmärrämme toisiamme, emäntämme välitön ja innostava olemus auttoi keskustelun alkuun. Intensiivisten työnohjaustuntien välissä nautimme tarjoiluista ja tutkimme eksoottista ja runsasta puutarhaa. Banaanipuu herätti ihmetystä ja ihailua.
Psykoanalyytikko Raija Pohjamo (vas) ja psykoanalyytikko Maarit Veikkolainen
Vilkas keskustelu jatkui vielä yhteisellä päivällisellä viehättävässä kreikkalaisessa ravintolassa. Marianne Parsons oli varannut pöydän ja Maarit Veikkolainen tarjosi päivällisen koko ryhmälle. Haikein mielin sanoimme illan päätteeksi kiitokset Marianne Parsonsille. Hyvästä ruuasta ja keskustelusta kylläisinä vetäydyimme Govent Garden hotellille lepäämään ja valmistautumaan seuraavaa päivää varten.
Freud-museo Lontoossa
Sunnuntain yhteisessä ohjelmassa oli tutustuminen Freud -museoon ja psykoanalyysin historiaan. Näimme sisältä talon, jossa Freud eli viimeiset vuotensa tultuaan Lontooseen pakoon toista maailmansotaa. Hänen tyttärensä Anna Freud asui talossa kuolemaansa asti yhdessä kumppaninsa Dorothy Burlinghamin kanssa. Myös Anna Freudin työstä lasten kanssa oli museossa paljon tietoa.
Yläkerran huoneessa pyöri mustavalkoinen filmi, jossa Freudin perheen historiaa, ja samalla psykoanalyysin historiaa, kuvattiin. Filmi oli kaikesta rosoisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, vaikuttava. Freud-museon yhteydessä olevasta kirjakaupasta oli mahdollista tehdä löytöjä ja useampi alan kirja sieltä ryhmämme mukaan lähtikin.
Museovierailun jälkeen oli hetken aikaa mahdollista tutustua Lontoon nähtävyyksiin, käydä teellä tai kirjakaupoissa ennen kuin yhteinen ohjelma jatkui taidekokemuksella eli musikaalilla Henry VIII:n vaimoista. Värikästä ja mukaansatempaavaa musikaalia Six oli mielenkiintoista seurata, vaikka aivan kaikki nyanssit eivät kieltä taitamattomalle avautuneetkaan. Tätä taidekokemusta saatoimme myöhemmin yhdessä analysoida päivällisen merkeissä.
Seuraava päivä olikin jo osalle meistä kotiinpaluupäivä. Lontoon metro oli tullut viikonlopun aikana tutummaksi eikä matkustaminen jännittänyt, niin kuin ensimmäisenä iltana. Reitit tuntuivat jopa loogisilta ja selkeiltä. Niin paluumatka lentokentälle ja lopulta Ouluun alkoi. Lontoon kahvilat ja kirjakaupat sekä museot kutsuvat varmasti vielä myöhemminkin. Ja toivottavasti saamme vielä tavata uudestaan viehättävän emäntämme, vauvakuiskaaja Marianne Parsonsin.
Tämän tekstin myötä myös lämmin kiitos omille vauvaobservaation opettajillemme, tässä kohdin erityisesti Maarit Veikkolaiselle, joka sai meidät innostumaan paitsi aiheesta myös mahdollisuudesta sinetöidä opiskelumme Lontoossa. Opintomatka jää mieleen merkityksellisenä ja kantaa hyvänä kokemuksena myös eteenpäin.
Vauvaseurantaseminaariryhmän puolesta
Piia Rantakokko