Psykiatrinen sairaala Oulussa täyttää 100 vuotta ja Oulun yliopiston psykiatrian oppiaine 60 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi järjestettiin kaksiosainen juhlaseminaari perjantaina 5. syyskuuta 2025. Alla oleva teksti on koulutuspsykoanalyytikko (IPA) Merja Kalevan esitelmä juhlaseminaarissa.
Arvoisa juhlayleisö
Tor-Björn Hägglund oli 48-vuotias aloittaessaan työnsä Oulussa psykoterapian ja lääketieteellisen psykologian apulaisprofessorina vuonna 1976. Hän oli kouluttautunut hammaslääkäriksi, lääkäriksi, lasten- ja aikuispsykiatriksi ja valmistunut vuonna 1967 psykoanalyytikoksi. Vuonna 1973 hänet nimitettiin Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen koulutusanalyytikoksi. Vuonna 1976 Tor-Björn väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa käsitteli kuoleman kohtaamista sekä kliinisessä potilastyössä että tutkielmissa Edith Södergranin runoudesta. Ajattelen, että jo Tor-Björnin väitöskirjan sisällöt kertovat sekä hänen paneutumisestaan ihmisten auttamiseen vaikeiden tunteiden kanssa että hänen laajasta kiinnostuksestaan yhteiseen kulttuurimme ja luovaan kirjoittamiseen.
Tor-Björn oli kiinnostunut nuoruusiästä erillisenä ja merkittävänä kehitysvaiheena ja hän oli tehnyt vuonna 1971 opintomatkan Lontooseen psykoanalyytikko Moses Lauferin perustamaan Brent Consultation Center´iin, missä nuoruusikäisiä tutkittiin ja hoidettiin psykoanalyyttisen viitekehyksen mukaisesti. Kun vuonna 1979 perustettiin nuorisopsykiatria uutena suppeana lääketieteen erikoisalana, Tor-Björn Hägglundista tuli Suomen ensimmäinen nuorisopsykiatri. Kun Tor-Björn Hägglund tuli Ouluun hän perusti tänne ensin nuorisopsykiatrisen poliklinikan ja vuonna 1980 nuorisopsykiatrisen osaston. Tor-Björn puolusti läpi koko ammatillisen uransa nuorten hoidon erityslaatuisuutta ja sitä, että nuorten hoitoon tarvitaan erityisosaamista ja syvää ymmärrystä tämän kehitysvaiheen herkkyydestä ja merkittävyydestä.
Tor-Björn kehitti myös nuorisopsykoterapeuttien koulutusta koko Suomessa Helsingissä toimivan Nuorisopsykoterapiasäätiön kautta. Hän loi vahvoja yhteyksiä ulkomaalaisiin nuorisopsykoterapian pioneereihin ja kutsui heitä opettamaan sekä Helsinkiin että Ouluun. Oulussa Tor-Björn kokosi ympärilleen työtovereita, jotka olivat kiinnostuneita psykoanalyyttisesta ajattelusta ja myös hakeutumisesta omaan psykoanalyysiin. Tor-Björnin pohjalainen suoruus ja voimakastahtoisuus eivät tehneet hänestä aina helppoa yhteistyökumppania, varsinkin jos hänen kanssaan oli erimieltä tai toivoi hänen suostuvan kompromisseihin hänelle periaatteellisissa asioissa.
Tor-Björn toimi Oulussa myös yleisairaalapsykiatrisen toiminnan kehittäjänä ja hän on kirjoittanut useita artikkeleita sekä kuolevan potilaan kohtaamisesta että lääkärin työstä ruumiillisesti vaikeasti sairaiden potilaiden kanssa. Näiden artikkelien syvällinen pohdinta koskettaa edelleen esimerkiksi lääkäreitä, jotka paneutuvat palliatiiviseen hoitoon. Tor-Björnin väitöskirja Dying on käännetty suomeksi nimellä Tuonelan eteisessä.
Tor-Björn Hägglund piti luentoja lääketieteen opiskelijoille osana psykiatrian oppiainetta. Hänen luentonsa lapsuuden eri kehitysvaiheista psykoanalyyttisestä näkökulmasta tuntuivat osalle meistä raikkailta, uusilta ja innostavilta ja osassa opiskelijoista ne herättivät suurta vastustusta. Tor-Björn tarjosi myös erikoistuville lääkäreille mahdollisuuden oppia psykoanalyyttistä ajattelua viikoittaisissa työnohjausseminaareissa. Näissä seminaareissa jotkut erikoistuvat lääkärit kävivät muutaman kerran, ja osa oli niissä mukana innostuneena koko erikoistumisaikansa.
Vaikka Tor-Björn Hägglundin merkitys nuorisopsykiatrian ja nuorten psykoterapeuttisen hoidon kehittämisessä on ainutlaatuisen merkittävä, ajattelen, että Pohjois-Suomen kannalta tärkeintä oli, että hän toi yhdessä vaimonsa ja kollegansa Vilja Hägglundin kanssa tänne mahdollisuuden ammatti-ihmisille päästä omaan psykoanalyyttiseen hoitoon. Tämä mahdollisuus puolestaan antoi mahdollisuuden kehittää psykoanalyyttisen psykoterapian koulutusta.
Tor-Björn Hägglund kuvaa 1989 pitämässään jäähyväisluennossa tulevan psykoterapeutin oman hoidon merkitystä seuraavasti: ”Ilman omassa hoidossa saatua riittävää kosketusta omaan sisimpään psykoterapia muuttuu psykoterapian teorioilla manipuloimiseksi, jota hallitsevat psykoterapeutin omat piilotajuiset pyrkimykset ja näkemykset, eli hänen omat neuroottiset päämääränsä. Psykoterapeuttisen koulutuksen antaminen henkilöille, jotka eivät hahmota tutustumistaan omaan piilotajuntaansa niin tärkeäksi, että hakeutuisivat hoitoon, on kuin annettaisiin päätösvalta ydinreaktorista hallitsijoille, jotka ovat pääasiassa kiinnostuneita omista narsistisista valtatavoitteistaan.”
Tor-Björn ja Vilja Hägglund perustivat Ouluun 1985 Psykoterapiasäätiö Monasterin, joka aluksi järjesti erilaisia koulutuspäiviä, mutta myöhemmin neljä vuotta kestäviä lapsi-, nuoriso- ja aikuisterapeuttikoulutuksia, joista koulutuksista on valmistunut kymmeniä psykoanalyyttisiä psykoterapeutteja, joista suurin osa toimii pohjoisessa Suomessa; Rovaniemellä, Kemissä, Oulussa ja Kokkolassa. Näissä koulutuksissa keskeinen vaatimus on ollut tulevien terapeuttien riittävän pitkä oma psykoanalyyttinen hoito, tiiviin seminaarityöskentelyn ja työnohjausten lisäksi.
Jäähyväisluennossaan 1989 Tor-Björn pohtii psykoterapian ja psykiatrian suhdetta seuraavasti: ”Psykiatreilla onkin ollut usein vaikeuksia käsittää, miksi psykoterapeutit pitävät niin lujasti kiinni omasta identiteetistään, kun psykiatrit haluaisivat monesti nähdä psykoterapian vain psykiatrian osana. Tämä on samantapainen narsistinen vaikeus kuin esimerkiksi maalaustaiteen harrastelijoilla on hahmottaa todella pitkää ja työntäyteistä matkaa taiteilijaidentiteetin saavuttamiseen.”
Toisaalta hän rohkaisevasti kuitenkin toteaa: ”Psykoterapia ja psykoanalyysi voivat tuoda psykiatrian hoitosuhteisiin tietoa ihmisen psyykkisistä rakenteista ja potilasta arvostavampaa näkökulmaa kertomalla samasta merestä kaikissa meissä: miten hoitava henkilö on parhaaksi avuksi hoidettavalle silloin, kun hän löytää empatian kautta potilaan itsestäänkin. Päästäkseen tähän psykiatria tarvitsee psykoterapian tuomaa tietoa; Freudin opettaman dynaamisen, topografisen ja geneettisen näkökulman ihmisen psyykeen yhdistettynä Eriksonin ja muiden egopsykologien tietoon ihmisen sisäisestä kasvusta, Winnicottin tietoon varhaisesta äiti-lapsi-suhteesta ja luovuudesta sekä lukuisten narsismin tutkijoiden näkemyksistä ihmisen narsismin kohtaloista. Ilman näitä tietoja psykiatria ei voi säilyttää nykyaikaista asemaansa myös mielen eikä vain ruumiin tuntijana.”
Ajattelen, että nämä Tor-Björnin ajatukset 30 vuotta sitten ovat edelleen ajankohtaisia tänä päivänä. Surullisena olen seurannut, miten inhimillinen ja potilaita kuunteleva ja heidän elämäänsä tutustuva psykiatrinen lähestyminen hukkuu lomakkeiden, vaihtelevien diagnostisten kriteereiden ja lääkekokeilujen alle. Psykiatria lääketieteen erikoisalana on samalla kadottanut kiinnostavuuttaan nuorien lääkäreiden keskuudessa menettäessään yhteyttään ihmisen sieluun, mieleen ja syvään haluun saada apua ja ymmärrystä ahdistuksiinsa.
Jäätyään eläkkeelle yliopiston professorin virasta Tor-Björnin elämässä alkoi intensiivisen tuottelias ja luova elämänvaihe, joka jatkui hänen kuolemaansa saakka. Tor-Björn kirjoitti sekä merkittäviä psykoanalyyttisiä artikkeleita, toimitti useita psykoanalyyttisiä kirjoja ja lisäksi kirjoitti monia kaunokirjallisia romaaneja ja runokirjoja.
Kun arvioimme Tor-Björn ja Vilja Hägglundin merkitystä, nyt kun Tor-Björnin kuolemasta on jo kaksikymmentä vuotta, niin mitä näemme. Tor-Björn jätti jälkeensä laajan kirjallisen perinnön, yli 200 tieteellistä ja kaunokirjallista artikkelia, esseetä ja kirjaa. Hän muun muassa yhdisti ainutlaatuisella tavalla Kalevalan hahmoja nuoruusiän kehitysvaiheisiin kirjassan Oidipus iänikuinen, toi yhdessä Viljan kanssa suomalaiseen psykoanalyyttiseen ajatteluun uudenlaista näkemystä naisen psyykkisestä kehityksestä ja sisätilasta. Hän myös korosti psykoanalyysin luovuutta ja mahdollisuutta tavoittaa, ymmärtää ja korjata varhaisiakin traumoja.
Ennen kaikkea Tor-Björn ja Vilja loivat Ouluun elävän psykoanalyyttisen yhteisön, joka edelleen jatkaa heidän aloittamaansa työtä Pohjois-Suomessa. Joku on minulle joskus kertonut, että psykiatrian luonnoilla olisi väitetty, että psykoanalyysi on menneisyyteen kuuluva ja kadonnut hoitomuoto ainakin Pohjois-Suomessa. En ole toki tätä väitettä uskonut. Todellisuudessa psykoanalyysi elää ja voi edelleen hyvin täällä pohjoisessa. Tällä hetkellä Oulussa toimii parikymmentä psykoanalyytikkoa, joista seitsemän on Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen koulutusanalyytikkoja. Tämä tarkoittaa, että oululaisilla lääkäreillä ja psykologeilla on erinomaiset mahdollisuudet aloittaa oma psykoanalyysi ja valita pitkä, vaivaloinen, mutta hyvin mielenkiintoinen tie kouluttautua psykoanalyytikoksi.
Tällä hetkellä meillä on 10 pohjoissuomalaista psykoanalyytikkokandidaattia, joista suurin osa valmistuu vuoden sisällä, jolloin myös Keski-Pohjanmaalle tulee kaksi uutta psykoanalyytikkoa. Psykoanalyytikkokoulutus Suomessa on tapahtunut pääasiassa Helsingissä, mutta nyt valmistuvan kurssin opinoista puolet voitiin toteuttaa täällä Oulussa. Osa opetuksesta tammikuussa alkavasta lapsi- ja nuorisoanalyytikkokoulutuksesta toteutuu myös Oulussa Psykoterapiasäätiö Monasterin tiloissa Raksilassa.
Haluan lämpimästi onnitella 60-vuotta täyttävää psykiatrian oppiainetta lahjoittamalla kirjastoonne kaksi viimeisintä Psykoterapiasäätiö Monasterin julkaisemaa kirjaa; Talo Raksilassa ja Toteemi ja pupu. Niissä on oululaisten psykoanalyytikkojen ja psykoterapeuttien kirjoittamia artikkeleita ja ne muistuttavat, että psykoanalyysi elää ja kehittyy edelleen rikkaana ja monipuolisena täällä pohjoisessa Tor-Björnin ja Viljan jalanjälkiä ja esimerkkiä seuraten.
Merja Kaleva
kirjoittaja on oululainen koulutuspsykoanalyytikko (IPA)
Lähteet:
Amnell, G. (1988) Tor-Björn Hägglund -reikä muurissa. Kirjassa: Hägglund, V., Räty, V., (toim.) Psykoanalyysin monta tasoa. Nuorisopsykoterapiasäätiö. Helsinki.
Hägglund, T-B, (1989) Onko psykoterapialla elintilaa yliopistollisen psykiatrian valtakunnassa. Psykoterapiasäätiö Monasterin Psykoanalyyttisiä Toimituksia N:o 1, Oulu