Agape -ehdotonta rakkautta

Julkaistu 15.6.2017

“Tuskin mitään muuta sanaa on käytetty merkitsemään niin monta…ja niin erilaisia asioita kuin rakkaus.” (Tor-Björn Hägglund. Piilotajunnan ääni). Se on Hägglundin sanoja lainatakseni vaikeaa säilyttää ristiriidoilta.

Agaperakkaus on ihanne, johon voi ja johon kannattaa pyrkiä. Luin vuosia sitten Paolo Coelhon kirjan Pyhiinvaellus. Vaikutuin syvästi ja olin sieltä löytävinäni selityksen agapelle. Olen suositellut teosta muillekin juuri tuon oivalluksen saatuani. Mutta nyt en löydä niitä sivuja uudelleen, vaikka miten etsin. Ei kirja ole voinut muuttua hyllyssä ollessaan? Miten se voi latistua itsestään? Olenko itse muuttunut vai muistanko väärin? Onko kyse jälkikäteen tapahtuvasta muistojen muuttumisesta. Alkuperäinen muisto on piiloutunut tiedostamattomaan. Kenties vain uskoin löytäväni jotakin hyvin mystistä viisautta Coelhon kirjoituksista? Mitä jos sellaista ei olekaan, vaan on kyse vain hänen pohdiskelustaan vaelluksensa aikana. Onko kuitenkin kyse vain tavallisen miehen tavallisesta filosofoinnista ja rakkaudesta viisauden etsimiseen?

Olenko iän myötä muuttumassa kyyniseksi? Vai olenko vapautumassa illuusiosta, jolloin alan uskoa, että ihmisellä ei ole hallussaan suurta viisautta. Idealisointi muuttuu silloin todellisen osaamisen kunnioitukseksi? Idea agapesta on ikivanha ja se on kiehtonut ajattelijoita ja kokijoita sukupolvesta toiseen. Voiko ristiriidatonta rakkautta olla olemassakaan? Vai onko kyse siitä, mitä Coelho kirjoittaa: “Agapesta ei voi oikein puhua, vaan se täytyy elää.” Ja edelleen: “Me kaikki etsimme erosta, ja kun eros alkaa muuttua filokseksi, ajattelemme että rakkaus on hyödytöntä. Emme näe, että filos johdattaa meidät suurempaan rakkauteen, agapehen.”

Olenko liiallisen herkkäuskoinen, jos pidän agaperakkauden edes tilapäistä löytämistä mahdollisena? Miten piilotajunta siihen suhtautuu? En usko osaavani selittää vähäisillä taidoillani psykologisesti agapea. Enkä rakkautta muutenkaan ryhtyisi selittämään tai tulkitsemaan sitä, sillä mitäpä haittaa rakkaudesta voisi olla. Eikö riitä, että sen löytää ja elää todeksi? Puisevat selitykset saisivat kirjoittajan tai puhujan vaikuttamaan tylsältä viisastelijalta. Mutta ehkä sittenkin kannattaa kokeilla, sillä rakkauden selitykset parhaimmillaan voivat poistaa esteitä.

Olisiko rakkauden korkeimmaksi muodoksi sanottu mahdollinen vain sille, joka on joskus sen kokenut? Mitään emme muista varhaisista vuosistamme, mutta äidin rakkaus muistuttaa agapea hyvinkin paljon. Vauvan kokemana äidin hoiva on puhdasta ja ristiriidatonta. Onneksi vauva ei tiedä, miten väsynyt ja turhautunut äiti saattaa olla. Ei vauvan sitä kuulukaan tietää. Mutta ilman tätä täydellistä kokemusta ei syntyisi myöhemmin yritystä löytää agapea. Vanhallakin ihmisellä elää toive siitä, että voisi jonakin päivänä olla äidin kaltainen rakkaudessaan. Ja kun sen tunteen löytää hetkeksi, tulee selittämättömän hyvä ja tyytyväinen olo. Aikaisessa elämänvaiheessa syntynyt ihannekuva oli tullut todeksi. Lopultakin niin kävi, tai jälleen kerran niin kävi. Silloin voi taas hetkeksi sulautua unelmien maailmaan ja olla osa suurta mysteeriä. Agapen kokija voi silloin olla kuten varhaisen lapsuuden äitinsä. Äiti rakasti ehdoitta vauvaansa. Samoin aikuinen voi rakastaa ehdoitta maailmaa ja koko luomakuntaa, vaikka siihen ei aihetta olisikaan.

Agapen löytäjälle tarjotaan rakkautta palkinnoksi, vaikka hän ei siihen pyrikään. Kristiina Halkola tulkitsi aikoinaan Kaj Chydeniuksen sävellyksen tähän aiheeseen liittyen. Lauluntekijän (Matti Rossi) sanoin:

“…Jos rakastat liikaa kirjoja
minä kysyn sinulta, miten käy minun
kun tunnet minut kannesta kanteen
ja juoneni lakkaavat kiinnostamasta
ja muistat ulkoa kaiken

Jos rakastat pieniä tyttöjä
pieniä tyttöjä, pieniä poikia
koiria, mummoja, vanhojapiikoja
salaattia ja sellerinjuurta
lampaanpaistia, kevätaamuja
kylmien asemien yksinäisiä miehiä
minä tulen sinun kanssasi merenrantaan…”

Yllä oleva kirjoitus on vastauksena Jukka Tervon esittämään kysymykseen agape-rakkaudesta. Asia tuli esille hänen Säämies blogikirjoituksensa kommenteissa. Teksti löytyy myös täältä: http://piilotajunta.simplesite.com/434507988

Juhani Korpela

Kirjoittaja on psykoterapeutti ja kirjailija