LKT, Iho- ja sukupuolitautien dosentti ja erikoislääkäri, psykoanalyytikko Arto Ensio Lahti kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana 18.6.2024. Hän oli syntynyt Helsingissä 21.11.1950 ja kävi kouluvuotensa Mikkelissä kirjoittaen ylioppilaaksi v. 1969. Välittömästi sen jälkeen hän siirtyi opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi v. 1974. Hän siirtyi erikoistumaan Oulun yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikkaan valmistuen iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäriksi v. 1981. Erikoistumisensa aikana hän sai lääketieteen tohtorin arvon v. 1980 ja toimi apulaisopettajana Oulun yliopistossa vuosina 1982-2001 ja professorina 2001-2003.
Vuosien 1983-1985 aikana Arto vieraili Yhdysvalloissa toimien tutkijana Kalifornian yliopistossa San Franciscossa. Hän aloitti opinnot Suomen psykoanalyyttisessä yhdistyksessä v. 1998 ja valmistui psykoanalyytikoksi v. 2003. Valmistumisen jälkeen Arto toimi kouluttajana Psykoterapiakeskus Monasterissa ja oli säätiön hallituksen jäsen yhdeksän vuoden ajan. Hän toimi pitkään Suomen lääkäriliiton luottamuslääkärinä ja viime vuosina Suomen yksityislääkäreiden yhdistyksen hallituksen talouden hoitajana.
Arto Lahti oli arvostettu ihotautilääkäri. Hän oli myös empaattinen, ihmismielestä kiinnostunut ja tehtäväänsä syventyvä psykoanalyytikko. Hän oli luonteeltaan työhönsä paneutuva, syvällisesti ajatteleva, utelias ja sinnikäs tutkija. Potilailleen ja työtovereilleen hän oli läsnä oleva, helposti lähestyttävä ja toista arvostava. Hän uskalsi myös kyseenalaistaa asioita ja katsoa työtään itsekriittisesti.
Perhe oli hänelle hyvin tärkeä. Liisa ja lapset Tuomas ja Elina perheineen jäivät syvästi kaipaamaan rakasta puolisoa, isää ja ukkia. Artolle Lappi oli aikojen saatossa vaellusretkien myötä syntynyt hyvin läheiseksi ja hän olikin rakentanut puolisonsa kanssa Vaskojoelle Inariin kesämökin, Tievan pirtin. Siellä hän vaelsi, kalasteli ja vietti aikaa puolisonsa, perheensä ja ystäviensä parissa. Hänet tunnettiin hyvin vieraanvaraisena isäntänä eikä pitopöydästä tuoretta kalaa puuttunut.
Tievan pirtille Arto rakensi parin ystävänsä kanssa kookkaan näkötornin luonnonkivistä. Jylhänkaunis rakennelma piti sisällään mm. pirtin piiseineen. Kivitornin rakentamisessa näyttäytyi Arton huumorintaju ja leikkisyys yhdistyneenä pitkäjänteisyyteen: hulvattoman idean toteutuminen vaati monen vuoden raakaa lihastyötä ja suunnittelua.
Keväällä 2024 Arto teki puolisonsa saattamana viimeisen matkansa Tievan pirtille ja sai nähdä Lapin heräävän kesän vielä kerran. Artolle luonto ja siellä vaeltelu oli hyvin tärkeää. Siellä hän sai marjastaa ja tutustua lintuihin ja muihin metsän asukkaisiin. Arto oli myös radioamatööri ja paistinkääntäjä, perehtynyt juustoihin ja viineihin.
Arton kiinnostus henkistä kasvua kohtaan näkyi paitsi hakeutumisena omaan psykoanalyysiin myös pitkäaikaisessa toiminnassa Vapaamuurareissa. Näkymätön maailma, myös ihmismielessä oli hänen mielenkiintonsa kohde loppuun saakka. Kirjallisuus ja taiteet viehättivät häntä. Teatteriharrastuskaan ei jäänyt hänelle vieraaksi. Myös musiikki oli hänelle hyvin läheistä. Fagotti oli viime vuosina hänen suosikkisoittimensa.
”Murheeseen lohtua tuo muistosi kaunis ja valoisa.”
Maarit Veikkolainen, Pekka Impiö, Timo Mattila ja Aarne Oikarinen
kirjoittajat ovat Arto Lahden työtovereita