BERGGASSE 19, WIEN
Osoite on tuttu psykoanalyysin historiaan vähäisestikin perehtyneelle. Tässä talossa lääkäri, psykoanalyytikko Sigmund Freud asui perheineen vuosina 1891-1938. Siellä hän aloitti ja syvensi ihmismielen tutkimustaan, ensin neurologiasta, sittemmin siirtyen mielen sisäisen maailman dynamiikkaan ja tiedostamattoman mielen ilmiöihin; ryhtyi itseanalyysiin, apunaan ajoittain lääkärikollega Fliessin kanssa käyty kirjeenvaihto; piti psykoanalyyttista vastaanottoaan sekä perusti kollegoidensa kanssa Keskiviikko-seuran.
Bergassella Freud myös julkaisi ensimmäisen psykoanalyysin perusteita käsittelevän teoksen Die Traumdeutung (1900), suomeksi Unien tulkinta (1961). Teosta on luonnehdittu vuosisadan kirjaksi, jossa unille löydetään keskeinen tehtävä ja merkitys ihmisen psyyken piilotajuisten ristiriitojen kuvaajana ja toiveen toteuttajana sekä esitellään vapaan assosiaation menetelmää unien käsittelyssä. Unien tulkinnan ohella teos on malli mielen toiminnasta ja rakenteesta, tarjoten menetelmän kaikenlaisen psyykkisen aineksen psykoanalyyttiselle käsittelylle.
Heinäkuussa 2022 Bergasse 19 kirjastohuoneeseen kokoontui psykoanalyytikkoja Suomesta, Ruotsista ja Norjasta keskustelemaan yhdessä Unien tulkinta -teoksesta. Paikan päällä oli seitsemän osallistujaa ja etäyhteyden välityksellä neljä lisää. Ryhmä oli saanut alkunsa keväällä 2022 ruotsalaisen, Suomesta lähtöisin olevan, Helene Wolfen kutsumana. Ryhmän itselleen määrittelemänä ideaalina on lukea läpi koko Freudin tuotanto, teos kerrallaan, oheislukemistona J-M Quinodozon (2005) teos Reading Freud sekä keskustella luetusta etäkokoontumisissa.
Berggasse 19 loi erityiset historialliset puitteet ja ilmapiirin ryhmän kokoontumiselle. Erityisen elävöittävää oli edeltävänä päivänä osallistua opastetulle kierrokselle Freudin perheen kotiin ja tutustua perhe-elämään 1900-luvun alun Wienissä. Kävellä tyhjissä, kaikuvissa huoneissa, antaa tilaa mielikuville ja havahtua outoon menneisyyden kaihoon. Kuunnella kertomusta Freudin henkilökohtaisesta elämästä, määrätietoisesta etenemisestä psykoanalyysin perustajana, mutta myös kärsimyksestä ja nöyryydestä sisäisten ja ulkoisen paineiden keskellä. Sekä olla läsnä 1900-luvun alun Euroopan poliittisen tilanteen muistojen äärellä. Pohtia, kuinka ajan henki sai ilmaisunsa psykoanalyysissa.
Meitä pohjoismaalaisia Freudin lukijoita oli Wieniin kutsunut Euroopan psykoanalyyttisen federaation ( EPF) kongressi, jonka pääteemana oli Ideaalit (Ideals). Kongressin esittelykirjoituksessa Jan Abram (2022) toteaa mm. seuraavasti: Freudin tavasta työskennellä vastaanottohuoneessaan muodostui vuosikymmenien kuluessa psykoanalyyttisen praktiikan standardi, ideaali. Jokainen tarvitsee ideaaleja, esikuvia, psyykkisessä kehityksessään, mutta ideaalit voivat myös joskus muodostua tyrannian kaltaisiksi ja toisaalta ideaalien puute voi johtaa hämmennykseen, emotionaaliseen tyhjyyteen ja epätoivoon. Koronapandemia pudotti monet psykoanalyytikot hämmennyksen tilaan: Yhtäkkiä ja usein vastahakoisin mielin oli hyväksyttävä pandemian tuomat rajoitukset ja käytettävä maskeja, avattava ikkunoita tai siirryttävä etäkontakteihin analyysin jatkumisen turvaamiseksi. Oli löydettävä sanoja uusille käytännöille ja luotettava, että etäkontakteissa potilas itse huomioi analyyttisen tilanteen, settingin, yksityisyyden. Haastoiko kaikki tämä vuosikymmeniä ylläpidettyä ideaalia psykoanalyyttisen vastaanoton käytännöistä? Ja lisäksi: Vaativatko viime vuosien muut globaalit uhat, ilmastonmuutos, populismin suosio ja sodan syttyminen Euroopassa, kääntämään psykoanalyysin katsetta kliinisestä työstä myös vastaanottohuoneen ulkopuolelle?
Wienin helteisenä heinäkuun iltapäivänä ryhmämme keskusteli Freudin uniteoriasta. Kuinka sellaiset unet, jotka kuvaavat epäonnistumista tai muuta epämieluisaa, voivat olla toiveen toteutumia? Voiko unen teema jatkua useampana yönä peräkkäin, kypsyä viikkojen, kuukausien jopa vuosien ajan? Freud käytti teoksessaan rohkeasti esimerkkeinä paljon omien unien tulkintaa, hyvin yksityiskohtaista itseanalyysia niistä – jäikö unien käsittelyistä paikoittain jotain olennaista pois, huolimatta Freudin julkilausumasta tarpeesta suojata yksityisyyttään? Freud pyrki psykoanalyysillaan perustelemaan uudenlaista, inhimillisempää, vaihtoehtoa mielen ongelmien hoitoon. Huomion arvoista on, että tämä positio, psykiatrian valtavirran laidalla, on psykoanalyysilla säilynyt näihin päiviin asti.
Keskustelussa nousi esille myös kysymys: Ovatko unet ja niiden psykoanalyyttinen käsittely muuttuneet kuluneen yli sadan vuoden aikana? Tieteellinen tieto unen biologisista ja fysiologista prosesseista ovat karttuneet huimasti. Klassisen psykoanalyyttisen näkemyksen kannalta ihmisen piilotajunta, mielen tiedostamaton osa, sisältää haluja, toiveita, jotka alati etsivät päämääriensä toteutumista ja unimaailmassa pääsemme lähelle tuota piilossa olevaa maailmaa. Piilotajunta ei perimmältään muutu, vaikka sen ilmiasut ja johdannaiset saavat erilaisia muotoja eri aikakausina.
Suomalainen psykoanalyytikko Henrik Enckell (2017) kuvailee kahta erilaista mallia unien kohtaamiseen ja työstämiseen psykoanalyysissa tai psykoterapiassa. Freudin kehittämää unien tulkintaa voidaan kutsua klassiseksi malliksi tai representaatiomalliksi, jossa vapaan assosiaation ja tulkinnan avulla mielen sisäisiä ristiriitoja tiedostetaan, integroidaan ja otetaan haltuun. Unennäkijä kokee unensa oman sisäisen mielen maailmansa tuotoksena.
Tilanne on toisenlainen, jos unennäkijä kokee uniensa heijastavan enemmän hänen ulkoista todellisuuttaan kuin sisäistä maailmaa eikä niinkään koe itse olevansa vastuussa uniensa muodostumisesta. Tässä kohden klassinen malli ei toimi hoidollisena menetelmänä, vaan psykoanalyysissa ja -terapiassa on vahvistettava unennäkijän kykyä kohdata ja käsitellä mielessään olevaa ainesta. Enckell nimittää sitä unien käsittelyn funktiomalliksi. Silloin unta käsiteltäessä huomioidaan myös miten heijasta uni unennäkijän ja psykoanalyytikon suhdetta eli elävöityykö transferenssi -näkökulma unessa. Funktiomallissa unennäkijä ja psykoanalyytikko pyrkivät yhdessä rikastamaan unen merkityksiä, tekemään tulkintaehdotuksia sekä pohtimaan avaako psykoterapeuttisessa tilanteessa kerrottu ja kerronnassa elävästi yhdessä koettu uni jotain erilaista ja uutta sekä unennäkijälle että terapeuttiselle yhteistyölle.
Psykoanalyysia on usein syytetty Freudin työn idealisoinnista ja vanhakantaisuuteen pysähtymisestä. Ideaaleja ja idealisointia tarvitaan, varsinkin uuden luomisessa. Mutta ajan kuluessa on myös psykoanalyysin ja psykoanalyytikoiden on tärkeää kyseenalaistaa ideaalejaan ja löytää niille oma paikkansa. Funktiomalli on yksi esimerkki Freudin klassisen mallin muunnoksesta ja psykoanalyyttisen teorian kehittymisestä, vain yhdenlaisesta ideaalista luopumisesta. Enckellin (2017) mukaan psykoanalyytikon ja psykoterapeutin tulee soveltaa teoriaansa potilasta ja sen hetkistä realiteettia kuunnellen, pohtien mikä sopii juuri tähän tilanteeseen.
Freud kävi aikoinaan hyvin vilkasta kirjeenvaihtoa kollegoiden kanssa. Oppaamme Freudin kodissa nosti esille jännittävän kommentin: Miten Freud olisi nykypäivänä hyödyntänyt etäyhteyksiä ja somea psykoanalyysia koskevissa pohdinnoissa ja keskusteluissa? Koronapandemia pakotti meitä psykoanalyytikkoja osaltaan keksimään uudenlaisia tapoja olla yhteydessä potilaidemme ja toistemme kanssa. Pohjoismaiselle Freud -lukuryhmällemme etäyhteys tarjoaa mahdollisuuden palata klassikkoteosten äärelle sekä keskustella, idealisoida ja kyseenalaistaa kollegiaalisessa ilmapiirissä.
Ulla Ollila
kirjoittaja on psykologi ja koulutuspsykoanalyytikko
Kirjallisuutta
Abram, Jan (2022). Argument. Ideals 35 th EPF Annual Conference. Vienna 15.-17. July 2022.
Enckell, H. (2017). Unet psykoanalyysin työvälineenä. Teoksessa Klockars, L. ja Laine, A. (toim.) Antologia. Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen 50-vuotisjuhlakirja. ntamo, Helsinki, 34-53.
Freud, S (1900). Die Traumdeutung. Gesammelte Werke, Band 2-3 Fisher, Frankfurt am Mein.
Freud, S. (1961). Unien tulkinta. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä.
Quidonoz, Jean-Michel (2005). Reading Freud. A chronological exploration of Freud`s writings. Routledge, East Sussex.