Kuka minä olen, mihin kuulun, kelpaanko? Ääriryhmät iskevät kypsymättömyyden ja tiedonpuutteen mustaan aukkoon

Julkaistu 4.7.2024

Nuoruusikäinen joutuu etsimään uutta merkityksellisyyden kokemusta, kun lapsuuden vanhemmat rakkauden ja samaistumisen kohteina ja kasvun tukena eivät enää riitä. Irtaantuessaan heistä nuori hakeutuu uudella voimalla ikätovereiden pariin, kohti uusia samaistumisen kohteita ja myös uusia ideologioita kuin kysyen kuka minä olen, mihin kuulun, kelpaanko?

Kasvaminen on helpompaa, jos vanhempien sisäistetyt kuvat ovat lujia, myötätuntoisia ja kannustavia. Myös väärät valinnat kehittävät omaa ajattelua ja ohjaavat oikeaan.

Joskus kypsymätön, ehkä monessa asiassa huonommuutta ja ulkopuolisuutta kokeva nuori on valmis maksamaan johonkin kuulumisen tunteesta ja toisten arvostamisen saamisesta mitä vain. Hän voi liittyä asosiaalisiin ryhmiin ja ideologioihin, ja ottaa vastaan yksinkertaista mustavalkoista ajattelua oman epävarmuuden, pienuuden kokemuksen tai masennuksen suojaksi.

Joillekin tämä on välivaihe oman identiteetin luomiskipuilussa kunnes kypsyminen tulee mahdolliseksi. Joillekin se jää pysyväksi minuuden rakennusaineeksi. Urheilusankareiden tai musiikki- ja elokuvaidoleiden ihailu on kehitystä edistävää luovaa leikkiä, natsien ja rasistien ihailu ei.

Ilmastonmuutos, sodat ja esimerkiksi korona varjostavat kasvavien nuorten toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen ja altistavat heidät median valheviruksille. Enää tietoa ei jaa muutama yhteisesti koettu luotettava lähde vaan informaatiosoluja ja -kuplia on valtavasti. Nuori – eikä moni aikuinenkaan – kykene erottamaan mikä osa eri lähteistä tulevasta tiedosta on luotettavaa ja mikä propagandaa.
Tähän kypsymättömyyden ja tiedonpuutteen mustaan aukkoon ääriryhmät iskevät. Virallisilla kanavilla on jälkikäteen helppo puku päällä valkopestä käsiä poliittisesta vastuusta, ja kieltää oma osuus väkivaltailmapiirin luomisesta.

Käsitys oikeasta ja väärästä syntyy lapsuudessa vanhempien opettamana, mutta se testataan ja viimeistellään nuoruusiässä suhteessa yhteiskunnan sääntöihin.

Kehittymätön nuori saattaa hakea hyväksyntää ja sankaruutta julkisilla välivallanteoilla ja pilata kohteen ja oman elämänsä. Lakia valvovien viranomaisten tehtäväksi jää rajojen ja sitä kautta turvallisuuden palauttaminen. On kokonaan eri asia kun aikuinen mies käy julkisella paikalla puukon kanssa lapsen kimppuun.

Jukka Tervo
kirjoittaja on kirjailija ja musiikkiterapeutti