Psykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko Jukka Pohjola kuoli 4.5.2024 pitkällisen sairauden uuvuttamana. Hän oli syntynyt 22.1.1947 Oulussa ja oli 4-lapsisen perheen vanhin.
Jukka eli varhaisen lapsuutensa liikennöitsijäisänsä ja -setiensä sukukeskeisessä elämänpiirissä, jossa perhearvot olivat kunniassa. Lapsuuden aikaa ja kodilta saamaansa hengen perintöä Jukka muisteli lämpimästi, sotasukupolven kokemuksia kunnioittaen. Jukka kertoi usein isästään, joka suoritti vaarallisia tehtäviä kuljettaessaan räjähdysherkkiä sotatarvikkeita rintamalla.
Perhe-elämässään Jukka vaali läheisiä suhteita lapsiin ja lastenlapsiin, jotka olivat hänelle ilon ja kiitollisuuden aihe. Hän seurasi kiinnostuneena oman elämänpolun löytymistä heidän elämässään. Antaumuksella lämmitetty sauna oli jokapäiväistä, kun lapsiperheet olivat paikalla. Lapsenlapset olivat mukana saunapuuhissa ja mukavassa jutustelussa. Joskus saunalta saapui pikkupoikia hiilillä piirrettyine viiksineen.
Jukalla oli lukuisia kiinnostuksen kohteita, joista moni siirtyi seuraavillekin sukupolville. Kirjallisuus, musiikki, kielet, matkustelu, ilmailu ja erityisesti Lappi kiehtoivat häntä. Hän soitti pianoa lähes päivittäin ja tunsi musiikkia laajasti. Kieliä Jukka opiskeli sinnikkäästi viimeisenä talvenaankin. Kiinnostus ja uteliaisuus vei hänet matkaamaan puoliso Anna-Liisan kanssa Euroopan lisäksi Etelä-Amerikkaan ja Aasiaan. Jukka oli pitkän matkan juoksija ja hiihtäjä. Tervahiihdon hän sujutteli lukuisia kertoja. Uimisesta Jukka myös piti ja hän saattoi vierailla Oulujoessa marraskuulle saakka.
Jukka kirjoitti ylioppilaaksi Oulun normaalilyseosta 1966. Hän kävi lukion jälkeen armeijan ilmavoimissa ja sai ohjaajakoulutuksen LntUk-38 -kurssilla. Kaikesta ilmailuun liittyvästä tuli Jukan elinikäinen harrastus ja hän piti vanhemmitenkin yhteyttä armeija-ajan lentäjäkavereihin. Jukka harrasti sittemmin lennokkien rakentelua ja hankki niihin ulkomailta erityyppisiä moottoreita, suihkumoottorinkin.
Jukka valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1973, psykiatrian erikoislääkäriksi 1981 sekä psykoanalyytikoksi 1992. Hän toimi psykoanalyytikkona, psykoanalyysin ja psykoterapian opettajana sekä työnohjaajana vuosikymmenten ajan. Hän oli maanläheisyytensä ja lukeneisuutensa ansiosta pidetty opettaja.
Jukka oli mukana ydinryhmässä, joka perusti Ouluun Psykoterapiasäätiö Monasterin. Säätiöstä kehittyi merkittävä pohjoissuomalainen ja valtakunnallinen psykoterapeuttien ja psykoanalyytikkojen koulutuskeskus. Lokakuussa 2023 Jukka piti viimeisen esityksensä Monasterissa. Siinä hän valotti kirjallisuuteen pohjautuen karhuun liittyviä pohjoisten ihmisyhteisöjen uskomuksia, myyttejä ja uskontoja.
Jukalla oli syvä kosketus luontoon sekä ymmärrys ja kunnioitus sitä kohtaan. Jukan omin sanoin: ”meille pohjoisen ihmisille metsä on toinen koti”. Siksipä vaelluksilla Lapin erämaissa Jukalle oli nuotiopaikkojen siistiminen ja luonnon kunnioittaminen ensiarvoisen tärkeää. Vaeltajien maastossa liikkumisen merkkejä, luonnon kulumista vältettiin. Jukka pystyi laajan kokemuksen ja tarkan havaintokyvyn avulla luontaisesti löytämään hyviä vaellusreittejä ja yöpymispaikkoja. Hänellä oli hämmästyttävä kyky huomata ympäristöstä kauniita keloja, korvasieniapajia, porojen pudottamia sarvia, piekanoja tai muita taivaan lintuja sekä hyvät kalastuspaikat. Kuusien alta hän usein näki hyviä yöpymispaikkoja: ”katsokaa, tuossakin voisi hyvin nukkua yön”. Hän oli vaikeissakin oloissa rauhallinen, ei osoittanut pelkoa eikä toisaalta uhkarohkeutta suunnistamisessa ja vesistöjen ylityksissä. Hyvin kiinnostavia ja ihmismieltä syvästi luotaavia olivat Jukan kertomukset Lappiin asettuneista erakoista, joita hän kävi tapaamassa niin kauan kuin heitä eli hänen Lapin elinpiirissään.
Jukka oli ystäväporukan vaelluksilla isovelihahmo, joka välitti toisille oman kokemuksensa luonnosta ja sen antimista.
”Olemme osa luontoa ja sinne palaamme”.
Henna Pohjola, Teemu Pohjola, Hannu Rahikkala, Hannu Sikkilä
Kirjoittajat ovat Jukka Pohjolan lapsia sekä ystäviä ja kollegoja